Darina oli kävelyllä, kun hän näki ennustajan teltan. Hän ei usko mihinkään ennustajan puheisiin, mutta meni silti.

Ennustaja ehti sano vain:

- Tulet tappamaan jonkun läheisistäsi...

Darina kivahti:

- Luuletko että olen joku murhaaja? En tappaisi ketään tahallani, enkä varsinkaan läheistäni! Olet ihan hullu akka!

- Mistä tuollaiset pellet oikein tienaavat rahansa ja keksivät älyttömyyksiä? Darina huusi vielä oviaukolta.

Ennustaja katsoi vain Darinaa eikä sanonut mitään.

Kun Darina oli häipynyt ennustaja nousi tuoliltaan ja luki loitsuja.

Darina tunsi jotain pistävää sisällään. Hän oli saanut ylleen kauhean kirouksen, mutta itse hän ei sitä vielä tiennyt.

Voiko kukaan auttaa Darinaa vai piinaako kirous häntä koko loppuelämänsä?

Jatkuu osassa 1...

(Seuraavat osat ovat siis pitempiä. Tää on vaan tämmöne alku homma)