Ihanaa sain valmiiksi 4. osan! Woo Hoo! Lukeekahan se

Darina nousi aamulla sängystä.

"Ainiin se eilinen! Mitä teen? En voi katsoa häntä silmiin! Miksi hänen nimensä edes on Zero? Ihan tyhmä nimi! Ei, olen ihan hermona ajattelen aina näin, kun olen hermona. puuuuh... Noniin Darina ryhdistäydy ja ole rohkea niinkuin mies. Paitsi etten ole mies...", Darina ajatteli.

Darina meni keittiöön ja näki, että Zero oli hommannut jostain toiset vaatteet.

- Huomenta! hienot vaatteet, ne sopivat sinulle. Et herätä niin paljon huomiotakaan nyt, Darina sanoi.

- Huomenia, aamupala on kohta valmista, Zero vastasi.

"Hän oli, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Normaaliin tapaan heräsi aikaisin aamulla ja teki aamupalaa... jos hän unohti. Naam, ihana tuoksu, puuroa varmaan", Darina ajatteli

Darina & Zero istuivat pöytään syömään aamupuuroa.

"Nyt täytyy sanoa siitä eilisestä!", Darina mietti.

- Kuule!, Darina & Zero sanoivat yhtäaikaa.

"Nyt hän sanoo siitä!", Darina ajatteli.

- Sano sinä ensin, Darina sanoi.

- Näytät kovin odottavaiselta... Ajattelin vain kysyä onko se puuro hyvää?

- ... Joo ..., Darina sanoi.

- Onko joku hätänä?, Zero kysyi.

- Ai onko joku hätänä?!, Darina sanoi.

- Todellakin! Eilen suutelit minua ja nyt olet, kuin et muistaisi! Miksi teit niin? Olemme tunteneet vasta vähän aikaa! Darina huusi.

- Aa, sitä sinä siis mietit... Hahah ... Ei se ollut aitoa ja sehän oli vain poskelle. Olin vain niin onneissani, kun et kuollutkaan, koska jos sinä kuolisit minäkin saisin selkääni. Niinkuin jo sanoin sinulle aikapäivää sitten. Jos nyt unohdetaan tämä? Zero sanoi.

Darina lähti pois pöydästä ja meni peilin eteen. Darinaa ei tosin haitannut se, että suudelma oli merkityksetön poskisuudelma, mutta silti hän ei voinut unohtaa sitä. Eikä häntä haitannut sekään, että Zero ei tykkäisi hänestä, mutta silti, silti jokin painoi hänen sydäntään. Darina katseli peiliin ja siisti hiuksiaan. Pian alkoi kaikki sumentua peilissä.

"Onkohan minulle tulossa migreeni, kun näen sumeasti itseni peilistä? Mutta muu on kyllä ihan normaalia...", Darina ajatteli.

(Darina näyttää aika aidolta tässä kuvassa)

Peilistä avautui uusi maailma vai oliko se teleportti toiseen paikkaan? Hetken epäröityään Darina astui rohkeasti sisälle.

"Toivottavasti en kuole liiallisen uteliaisuuteni takia", Darina ajatteli ja katosi sitten peilin sisään.

- Darina! Zero huusi ja tuli Darinan huoneeseen. Darinaa ei näkynyt. Zero huomasi peilin ja nopeasti hän hyppäsi perään, koska tiesi että Darina oli varmasti mennyt sinne. Sitten peili sulkeutui. Siitä ei enää päässyt toiseen maailmaan....

Darina joutui outoon paikkaan. Siellä oli pimeää.

- Onko täällä ketään? Huhuu? Darina huusi.

- Minä olen, kuului ääni.

- Kuka olet? Darina kysyi.

- En voi sanoa, mutta voin neuvoa sinua purkamaan kirouksen. Matka on pitkä ja vaarallinen. Onneksi sinulla on mukanasi Zero, ääni sanoi.

- Ai, tuliko hänkin mukaan? Darina kysyi.

- Kyllä, Ääni sanoi taas.

Tuntui kuin koko ajan olisi tullut pimeämpää.

- No voitko auttaa siis minua? Darina kysyi.

- Kyllä, mutta en paljoa...

- No kerro se mitä voit, Darina sanoi.

- Hyvä on... Kuuntele tarkkaan. Matka on pitkä, vaikea & vaarallinen. Tulet kohtaamaan kaikenlaista. Sinulla on mukana siis Zero, joka ei ole aivan tavallinen ja varmasti suojelee sinua. Mutta sinun täytyy löytää 4 voimaa. Voimat löytyvät kaikki eri paikoista. Aina, kun löydät yhden siirryt seuraavaan paikkaan. Nämä eivät oikeastaan ole paikkoja tai no jotkut ovat, mutta saatat joutua tulevaisuuten tai vaikka kivikaudelle. Joten varaudu siihen. 4 voimaa auttavat sinua saamaan kirouksen yltäsi, mutta se ei riitä. Ne vain suojelevat sinua, mutta kun sinulla on kaikki tarpeellinen ne auttavat purkamaan kirouksen. Enempää en kerro vielä niistä muista mitä tarvitset. Se kaikki tulee aikanaan. Nyt siirrän teidät ensimmäiseen paikkaan...

- Ei odota! Mitä jos en..., Darina yritti änkyttää.

- Kaikkeen löytyy kyllä vastaus... Luota itseesi....

Pian Darina (Yöpuvussaan xD) & Zero olivat ensimmäisessä paikassa. Valo, joka heistä tuli valaisi vain hetken sitten oli pimeää. Paikassa jossa Darina & Zero olivat oli jo yö. He lähtivät kävelemään eteenpäin, kunnes näkivät nuotion valoa.

- Katso tuolla on joku! Darina huudahti. Ripein askelin kaksikko lähti valoa kohti.

- Katso taidamme olla alkuasukkaiden kylässä, Darina supatti Zerolle.

Yhtäkkiä alkuasukas käänsi päänsä ja meni Darinan ja Zeron luokse.

- Keitä olette? Mitä teette kylässämme? mies kysyi.

- Tulimme..., Darina sanoi.

- Hyss... hiljempaa kaikki kyläläiset nukkuvat..., mies sanoi.

- Okei, me olemme tulleet tänne etsimään jotain voimaa? Emme oikein itsekään tiedä, mutta..., Darina ei saanut sanottua loppuun.

- Johtaja varmaan tietää mitä tarkoitatte, mies sanoi.

Mies pyysi seuraamaan, Darina & Zero seurasivat. Hän vei meidät johtajan mökin luokse.

- Astukaa sisälle, kuului sisältä.

- Miten vanha ja viisas voi auttaa teitä nuoria? johtaja kysyi.

Darina ja Zero katsoivat toisiaan.

- Me..., Zero sanoi.

- Odota! Tiedän, tulitte etsimään pyhää voimaa? Johtaja sanoi.

- Kyllä, miten tiesit? Zero sanoi.

- Minä kyllä tiedän, johtaja vastasi.

- No voitko neuvoa sitten meitä missä se on? Darina kysyi.

- Kyllä, se on vuoren huipulla. Olen kiivennyt sinne monta kertaa, mutta siihen on kulunut todella kauan. Olen nyt jo liian vanha menemään sinne enää.

Se on pyhä tuli, toiseltanimeltään pyhä voima, mutta siihen ei saisi koskea. Olet tosin sen tarpeessa joten uskon, että se antaa sinun koskea itseensä. Yleensä ne jotka koskevat siihen kuolevat, koska se on niin pyhä. Olkaa siis varovaisia. Mutta lähtekää vasta aamulla! Se on vaarallista aamulla, mutta vielä vaarallisempaa yöllä.

- Missä me sitten yövymme? Darina kysyi.

- Kylässämme, Rain ohjaa teidät sinne missä voitte nukkua. Tapasittekin hänet jo varmaan? Johtaja sanoi.

- Kyllä, hän ei tosin kertonut nimeään, Zero sanoi.

Darina ja Zero kävelivät ulos.

- Tuonne ei taida ihan helposti kiivetäkkään..., Darina sanoi.

- Ei, minä en edes näe huippua, Zero vastasi.

- No, mennään mökkiimme nyt niin jaksetaan huomenna lähteä, Darina sanoi

JATKUU....

Katsoin miestä. Hänellä oli oudot vaatteet.

- Mikä on nimesi? kysyin.

- Olen Zero, hän sanoi.

- Ja sinä olet Darina, hän jatkoi.

- Mi-mistä tiedät? kysyin.

- Koska..., Zero sanoi ja tuli lähemmäksi.

- Minut on lähetetty tänne juuri sinun takiasi, Zero sipitti.

- Siis minua varten? en ihan nyt kyllä älyä! sanoin.

- No, minut on lähetetty tänne,

koska sinulla on kirous jonka "ennustaja" teki.

Minun siis täytyy suojella sinua, ettet kuole sen kirouksen takia, Zero sanoi.

- En älyä tätä! sanoin sellaisella äänellä,

että olisin tipahtanut heti alku matkasta kyydistä ja niin olinkin!

- No, älyät kaiken aikanaan, Zero sanoi.

- Okei? sanoin hämmentyneenä.

- Muuten minun pitäisi olla koko ajan lähettyvilläsi,

ettei mitään satu sen kirouksen takia, Zero hymyili.

- Juu, tää menee jo liian pitkälle, sanoin.

- Mutta kun pitää! Jos en suojele sinua minulle käy huonosti! hän huusi.

Pitkän puheen jälkeen päädyin siihen,

että Zero saisi tulla kotiini, vaikka hiukan pelotti.

Mutta hän saattoi todellakin olla avain kirouksen purkamiseen.

Olin nimittäin saanut siitä tarpeekseni.

- Tässä on kotini, Darina sanoi.

- Vaikuttaa kivalta, Zero hymähti ja meni katselemaan paikkoja.

- Menen pesemään kasvoni, Darina sanoi.

Darina huuhteli kasvojaan runsaalla vedellä.

Vaikka veri lähtikin jäi hänelle silti melko musta silmä ja pari naarmua.

Darina pesi kasvonsa ja meni pelaamaan tietokoneella.

Hän laittoi ääniä kovemmalle, jolloin Zero luuli että hänellä on jokin hätä.

- Mitä täällä tapahtuu? Hän sanoi kiireisesti.

- Minä vain pelaan, Darina sanoi tyynesti.

- Hyvä on, Zero sanoi.

- Ei sinun ihan totta tarvitse huolehtia minusta noin hirveästi! Darina huusi.

- Tarvitsee minun en halua joutua vaikeuksiin! Zero huusi takaisin.

- En minä mihinkään kuole tai mitään! Darina sanoi vihaisena.

- Vastahan olit ja pelastin sinut! Zero sanoi.

-  Hmph..., Darina sanoi vielä.

Darina meni nukkumaan. Ilta oli ollut niin sekava.

Zerokin meni, hän tosin nukkui sohvalla.

Aamulla ruokapöydässä olimme hiljaa, kunnes avasimme yhtä aikaa suumme:

"Anteeksi, kun huusin sinulle eilen!"

Naureskelimme.

- No, kuitenkin anteeksi, Zero sanoi.

- Joo, sori, Darinakin sanoi.

- Niin minä en kerennyt eilen kertomaan sinulle, mutta..., Zero keskeytti.

- Olen toisesta maailmasta, Zero sanoi.

- Ja saatan olla avain kiroukseen, Zero jatkoi.

Darinan silmät olivat lautasen kokoiset.

- Todellako? hän kysyi.

- Joo, mutta matka on vaarallinen ja tarvitset välttämättä minua, Zero sanoi.

- Nauran vaaroille päin naamaa: hahahahah, Darina sanoi.

- Mutta se on vaarallinen, siellä voi kuolla minä hetkenä hyvänsä, Zero sanoi.

Darina vaihtoi vaatteet ja lähti ulos niin ettei Zero huomannut mitään.

Hän mietti miten saisi kirouksen pois ja oliko matka todellakin vaarallinen?

Darina meni tuttuun tapaan puistoon.

Tällä kertaa oli selvän näköinen päivä, eikä pitäisi ruveta satamaan.

Tietenkin Darinan kirouksella on oma tahto ja alkaa sataa.

Darina huomasi sen itsekin. Hän meni puiden suojaan tuolille,

koska ei missään nimessä halunnut vielä kotiin,

kun kerta Zero ei huomannut hänen lähtöään.

Darina päätti vain hetken vetelehtiä tuolilla, mutta nukahtikin "hetkeksi".

Hän odotti saateen loppumista.

Samaan aikaan Zero huuteli Darinaa, mutta kukaan ei vastannut.

- Mihin se tyttö on kadonnut? Zero ajatteli ääneen.

- Jos en löydä häntä tai hänelle käy huonosti, mulle käy huonosti! hän manaili.

Oli tullut jo yö.

Darina heräsi epäselvään ölinään.

Ääni selveni ja pian kuului jo:

Tule tännee...

- Kuka siellä? Darina kysyi.

Tule tännee... minä autan sinua poistamaan kirouksen....

- Kuka puhuu? Näytä itsesi! Darina huusi.

Tuli hiljaista.

Darinan mielen valtasi jokin, jokin paha.

Hän ei pystynyt hetkeen hallitsemaan itseään.

Hänen silmänsä olivat omituiset.

Kuului taas ääntä:

Minä tarjoan auttavan käteni....

Darina heräsi oudosta tunteesta ja mietti mikä hänellä on.

Darinan eteen ilmestyi usvaa. Hän yski.

Hänen eteensä alkoi pian muodostua hahmo ja usva alkoi haalistua pois.

Yhtäkkiä tuli pimeämpää. En tiedä mistä se johtui.

Sitten eteeni tuli nainen. En huomannut häntä aluksi,

mutta kun huomasin meinasin kiljaista.

- Minä voin auttaa sinua, tartu käteeni niin autan....

Nainen sanoi sen hennolla äänellä.

Minut valtasi taas pahuuden voima

ja tartuin hänen käteensä, vaikken halunnutkaan.

Jokin pala minusta ohjaili tekemisiäni.

Tartuin naisen käteen ja pian sisälläni jylläsi taas kerran voima,

mutta tämä voima oli erilainen. Tuntui kuin kaikki sisuskalut olisivat räjähtäneet.

Huusin kovaa.

Suuri valo teki pimeään hetkeen pienen aukon.

Sillä hetkellä ei ollut pimeää.

Sitten tuli taas pimeää. Oliko kaikki sen kirouksen syytä.

Miten Darinalle nyt käy ja missä viipyy pelastaja?

Kaikki tuntui niin epätodelliselta...

Yö muuttui taas normaaliksi, en tiennyt mitä teen.

Olin kuin jossakin toisessa maailmassa.

Zero oli nähnyt valon ja kuullut hirveää huutoa puistosta.

Hän juoksi sinne nopeasti, mutta liian myöhään.

Salaperäinen nainen oli jo mennyt ja Darina makasi maassa.

- Onkohan hän kuollut? Zero sanoi huolestuneena.

- Darinaa? hän kysyi.

Vastausta ei kuulunut.

Zero nosti Darinan syliinsä ja lähti kantamaan kotia kohti.

Hän vei Darinan sänkyyn ja odotti, että hän heräisi.

Hän odotti ja odotti.

Välillä hän yritti herätellä häntä.

Darina heräsi noin tunnin kuluttua.

Zero kysyi heti mikä on hänen olonsa.

Darina vastasi, että se oli ihan hyvä, mutta päätä särki.

Yhtäkkiä Zero alkoikin saarnata siitä, että Darina oli lähtenyt omin päin pois.

- En minä nyt koko ajan sinun kanssasi halua olla!

- Senkin hölmö... minä olin huolissani, Zero sanoi ja antoi pusun Darinalle.

Sitten Zero lähti huoneesta.

Darina jäi hiukan punastuneena huoneeseen ja samalla ihmetteli.

---------------------------------------------

Jatkuu...

Kommentoikaa lukijat tänne :)

Darina meni puistoon. Hän mietti tapahtumia. Löytäisikö Ethel ratkaisun kirouksen purkamiseen? Monet kysymykset pyörivät hänen mielessään. Kaiken lisäksi alkoi sataa kaatamalla.

Samaan aikaan Ethel oli tullut Darinan luokse, mutta ei ollut löytänyt häntä, joten rupesi tutkimaan kirjaa, jonka lainasi.

Monen minuutin jälkeen Darina lähti kotiin, kun Etheliä ei näkynyt. Hän oli aivan märkä ja päätti mennä pesulle.

Vaikka yleensä lämmin kylpy rauhoitti Darinan mielen se ei toiminut nyt. Nyt hänen sydäntään valloitti kylmä tunne.

Darina kietaisi kylvyn jälkeen kylpytakin ylleen ja meni hakemaan vettä hanasta. Yhtäkkiä seinälle ilmestyi verinen kuva ja kirjoitusta. Kirjoitus ei selvästi tietänyt hyvää. Darina nosti pian katseensa ja kiljaisi. Ethel juoksi kylpyhuoneeseen viivana ja samassa kirjoitus ja kuva katosivat.

- Mikä hätänä? Ethel kysyi.

Darina rupesi selittämään kuinka sinälle oli ilmestynyt kuva ja kirjoitus, jota hän ei kerennyt lukea.

- Murehdit liikaa asioita! Siksi näet harhoja, Ethel naureskeli ja meni pois kylpyhuoneesta.

- Mutta mä näin sen..., Darina sanoi hiljaa.

Darina vaihtoi vaatteet ja meni Ethelin luokse, joka rupesi lukemaan kirjaa kirouksista. ~Hetken lukemisen jälkeen~

- Hei! Tässä voi olla tietoa! Ethel huudahti.

- Lue lue äkkiä! Darina sanoi innostuneena.

- Öö..., Ethel sanoi.

- No? Darina kysyi.

- Tästä on revitty ne sivut, Ethel sanoi huolestuneena.

Viimeinenkin toivon kipinä kaikkosi Darinan silmistä.

- Mutta, mutta... Olin niin varma että saisin tietää, Darina sopersi.

- Niin mäki, Ethel sanoi.

Darina nousi lattialta ja meni ulos.

Hän käveli kujaa pitkin. Hänen sydämensä jyskytti, kuin pikajuna. Darina haroi hiuksiaan pois otsan edestä. Toivon kipinää ei enää ollut. Darina ei todellakaan tiennyt enää mitä tehdä. Hänen päänsä löi tyhjää. Harmissaan Darina kääntyi pimeälle kujalle, eikä huommannut sitä ennenkuin kujan pääty tuli vastaan.

 Huomasin kujan päädyn ja olin lähdössä, kun kuulin takaani askelia. (Muuttui minä kertojaksi sitten, siis että Darina kertoo.) Käännyin nopeasti ja erotin tummasta yöstä Leon ja hänen, jonkun kaverinsa.

- Moi Leo, mi-mitä sä täällä teet? Kysyin hiukan varovasti.

 Leo ei vastannut mitään ja mietin miksi. Ehkä hän oli vihainen tapahtuneesta.

Leo tuli kaverineen minua kohti ja yhtäkkiä hän tarrautui kiinni ja suuteli. En kerennyt tajuta mitään, enkä myöskään sanomaan. Kaikki tapahtui niin himputin nopeasti.

Ensin kaikki tuntui ihanalta, sitten tunsin vain kipua. Leo vain katsoi vierestä, kun huusin apua. Työnsin kädet naamani suojaksi ja itkin. Minuun sattui. Kai sinuunkin sattuisi, jos joku kävisi päällesi ja alkaisi hakkaamaan, etkä voisi tehdä mitään. Olisin halunnut puolustaa itseäni, mutta en pystynyt.

Näin vielä, kuinka Leo potkaisi minua. Sitten aivan kaikki sumeni. En tuntenut, en kuullut. En tiennyt paljon kello oli.

Kuulin äänen, joka huusi. Selvästi yritti herättää minut. Heräsin pikku hiljaa...

Nousin ja huomasin vieressäni tuntemattoman miehen, joka huhuili minua.

- Jotkut tyypit hakkas suo, ajoin ne pois... Suhun varmaan sattu? Mies kysyi.

Nousin ja sanoin ensimmäisenä "Kiitos" kun hän oli pelastanut minut.

- Joo sattui... Darina sanoi.

- Kuka oot? Mies kysyi.

- Olen Darina, Darina sanoi tuntien kipua kasvoissaan.

- Entä sinä? Darina kysyi mieheltä.

- Olen sun pelastajas, Mies sanoi hymyillen.

- Olet muuten kaunis, hän jatkoi.

------------------------

JATKUU....

Kommentoikaa kiitos!

Tää osa oli muuten vähän lyhyt :S

BWAHAHAA pidän teitä jännityksessä, kun en näytä sen miehen kuvaa!

 Darinan päätä särki ja häntä pyörrytti.

"Olenkohan tulossa kipeäksi?" Hän mietti.

"Milloinhan viimeksi olen nauranut?" Darina jatkoi mietiskelyään.

 Darina rentoutui kirjaa lukien, kunnes ovikello soi. Hän meni ovelle ja avasi sen.

 Ovella oli Leo.

- Miten voit hani? Hän kysyi.

- Ihan hyvin jos ei lasketa päänsärkyäni, Darina vastasi.

 He menivät sisälle ja juttelivat.

- Rakastatko minua? Darina kysyi.

- Mikä kysymys tuo oli? Leo kysyi.

- Rakastatko? Darina kysyi uudestaan.

- Joo... Rakastanhan minä..., Leo sanoi hiljaa.

"Miksi hän sanoi sen niin vaisusti?" Darina mietti.

 Koska Leo oli tullut vain käväisemään Darinan luona hän lähtikin pian.

- Heippa! Leo sanoi suudellen Darinan kättä.

- Joo moikka! Darina sanoi hiukan punaisena.

- Mennäänkö huomenna elokuviin tai jtn? Darina kysyi.

- En tiiä..., Leo sanoi ja lähti.

- Darina jäi hetkeksi katsomaan Leon lähtöä ja meni sisälle.

Oli jo myöhä ja Darina meni nukkumaan.

---------------------------------------------------------

AAMULLA:

Darinan huono olo ei ollut mennyt mihinkään. Kuitenkin hän jaksoi nousta sängystä ja mennä pesulle. Sen jälkeen hän harjasi hiukset ja vaihtoi vaatteet

-------------------------------------------------------------------

PUISTOSSA:

- Oletko varma ettei meitä nähdä täällä? Leo kysyi.

- Joo ei Darina käy täällä koskaan, Corney sanoi.

- Se tappais mut jos näkis, Leo sanoi.

- Mut sähän rakastat muo, eikös? Corney sanoi.

- Joo vain suo, Leo sanoi ja suuteli Corneytä.

Darinan hyvä ystävä Ethel, joka oli hirveä juorukello oli kuulemassa kuitenkin kaiken ja juoksi Darinan luokse. 

----------------------

Hän meni sisään ja pyysi Darinaa luokseen:

- Tota mä näin puistossa, kun Leo pussas sun parasta ystävää, siis Corneytä, Ethel sanoi.

- Valehtelet, Darina sanoi.

- En valehtele sulle ikinä, Ethel sanoi.

- Se sika! Vähän mä tapan sen! Darina sanoi.

- Oikeesti? Ethel sanoi.

- No, ei kun leikisti, Darina irvisti.

- Huh, Ethel huokaisi.

- VITTU SENKIN PAHVI! SIIS MIETI MUN POIKAYSTÄVÄ JA MUN PARAS KAVERI PETTÄÄ MUO! SIKAMAISTA! Darina huusi raivoisasti.

Darina meni kohti ovea hakemaan jotain.

"Minä ja suuri suu! mitä minä teen! ne tappaa toisensa... olen ääliö" Ethel mietti

Pian Darina tuli takaisin ja meni ulos.

- Hei minne helvettiin meet se pyssy kourassa hullu!? Ethel huusi.

Darina ei vastannut.

-------------------------------------------------------

PUISTOSSA:

Darina meni puistoon ja näkikin siellä Leon ja Corneyn.

- Senkin sika! Etkö älyä kuinka paljon rakastin sinua ja aivan turhaan! Darina huusi.

- Kyllä, mutta se ei ole minun ongelmani, Leo sanoi.

- Vittu senkin tyhmä, Darina sanoi itkuisena.

- Minua ei kiinnosta sinun ongelmasi! Leo sanoi.

- Rakastan Corneytä! Hän jatkoi.

*Riitelyä*

- Eih! Minulle riitti en kestä katsoa, kun rakastat Corneytä! Darina huusi ja osoitti pyssyllä Corneytä joka kirkui.

Kuului pamahdus...

- Darina...., Leo sanoi.

- Olet hulluin tuntemani ihminen! Sinua en rakastaisi enää ikinä! Leo sanoi ja rupesi itkemään.

Darinakin rupesi itkemään.

- Mitä minä tein?! TAPOIN PARHAAN YSTÄVÄNI! Hän huusi.

- Saattoiko se tyhmä ennustaja olla oikeassa? Darina voihki.

- Miksi teit noin hullu akka!? Leo huusi.

- En tiedä! Jokin hallitsi ruumistani ja ja...

- ÄLÄ SELITÄ! Leo huusi.

Darina pudotti aseensa ja juoksi kotiin.

-------------------------

Darina istui lattialla ja Ethel tuli hänen taakseen.

- Miten saatoit tappaa parhaan ystäväsi? Ethel kysyi.

- En tiedä, laittaako rakkaus tekemään näin hirveitä asioita vai kävikö se ennustus toteen? Darina kysyi.

- Ennustus? Ethel kysyi.

- Niin, kävin eilen ennustaja luona, joka sanoi, että tulen tappamaan läheiseni, Darina sanoi.

- Mitä teit? Ethel kysyi.

- Sanoin etten ikinä tappaisi ketään tahallani, enkä maksanut... Taisin varmaan loukatakin sitäennustajaa ja..., Darina sanoi.

- Joo, riittää jo! Olet selvästi saanut jonkun kirouksen yllesi siltä ennustaja eukolta, Ethel sanoi.

- Käyn etsimässä kirjastosta, vaikka kirjan missä niistä kerrotaan! Odota täällä, Ethel sanoi.

Kun Ethel lähti Darina mietti asioita.

"Tietenkin! Huono oloni johtuu siitä, että sain jonkun kirouksen ylleni!"

"Se eilinen outo tunne tuli heti kun olin lähtenyt pois ennustajan teltasta"

"Hän kirosi minut! Menen heti hänen luokse!"

----------------------------------------------------------------

Kun Darina oli mennyt paikkaan missä ennustaja oli ollut ei siellä enää ollut mitään... Mitä Darina nyt tekee? ...

JATKUU

Nimi: Darina

Ikä: 17w.

Asema: Päähenkilö

Muuta: Lempeä, mutta suuttuessaan kuin pyörremyrsky

Nimi: Corney

Ikä: 18w.

Asema: Darinan paras ystävä

Muuta: Luonteeltaan poikamainen tyttö, mutta ei näytä siltä

Nimi: Leo

Ikä: 18w.

Asema: Darinan poikaystävä

Muuta: Tyttöjen hurmuri ^^

Nimi: Ennustaja [Ei mainita oikeaa nimeä]

Ikä: [Salainen]

Asema: Mini rooli

Muuta: Suuttuu helposti ja langettaa kirouksia simeihin

Nimi: Ethel

Ikä: 17w.

Asema: Darinan hyvä ystävä

Muuta: Ystävällinen juorukello

Darina oli kävelyllä, kun hän näki ennustajan teltan. Hän ei usko mihinkään ennustajan puheisiin, mutta meni silti.

Ennustaja ehti sano vain:

- Tulet tappamaan jonkun läheisistäsi...

Darina kivahti:

- Luuletko että olen joku murhaaja? En tappaisi ketään tahallani, enkä varsinkaan läheistäni! Olet ihan hullu akka!

- Mistä tuollaiset pellet oikein tienaavat rahansa ja keksivät älyttömyyksiä? Darina huusi vielä oviaukolta.

Ennustaja katsoi vain Darinaa eikä sanonut mitään.

Kun Darina oli häipynyt ennustaja nousi tuoliltaan ja luki loitsuja.

Darina tunsi jotain pistävää sisällään. Hän oli saanut ylleen kauhean kirouksen, mutta itse hän ei sitä vielä tiennyt.

Voiko kukaan auttaa Darinaa vai piinaako kirous häntä koko loppuelämänsä?

Jatkuu osassa 1...

(Seuraavat osat ovat siis pitempiä. Tää on vaan tämmöne alku homma)